Onko Suomi vauras maa

 

Olipa kerran kaksi maata, Pohjola ja Leutola. Tapaamme molemmisssa maissa neljä kansalaista: nuori sinkkunainen Jasmiina ja pariskunta Matti ja Auroora, sekä heidän pieni tyttärensä, Kukkanen. Molemmissa maissa on sama rahayksikkö, nimeltänsä Liksa.

Elämä Leutolassa sujuu mukavasti. Matilla on hyvä työpaikka. Hän tienna 100 Liksaa, josta veroa menee 30 Liksaa. Matin nettotulot, 70 Liksaa, riittävät hyvin perheen tarpeisiin, joten Auroora voi olla kotiäiti. Hän laittaa terveellistä ruokaa, ompelee vaatteita itselleen ja Kukkaselle, ja hoitaa perheen juoksevat asiat. Matti pitää nikkaroinnista. Vapaa-aikanaan hän kunnostaa kotia ja tekee pienet remontit, mikä säästää rahaa. Perheen budjetti on tasapainossa. Jää vähän ylimääräistäkin, jolla on hankittu kesämökki meren rannalta, ja autokin voidaan vaihtaa uuteen ennenkuin se rupeaa reistailemaan.

Leutolan sinkkunainen, Jasmiina, haaveilee taidemaalarin urasta. Taidekoulun jälkeen tuli eteen työttömyys, ja Jasmiina saa 10 Liksaa työttömyyskorvausta, josta ei mene veroa. Myymällä maisemataulujaan Jasmiina hankkii 10 Liksaa lisätienistiä, jota hän ei ilmoita verottajalle. Kyllähän Jasmiina on kuullut harmaasta taloudesta, mutta eihän se hänta koske, taide kun ei ole liiketoimintaa, ja hän myy ihan vain tuttavien kautta. Ja vaikka elintaso ei päätä huimaa, Jasmiina on tyytyvainen, sillä hän saa toteuttaa unelmaansa. Vähälläkin pärjää, kun elää niukasti, ajelee polkupyärällä ja käyttää kirppisvaatteita, nehän sopivatkin taiteiljan imagoon.

Leutolan bruttokansantuote neljän kansalaisemme osalta on 100 Liksaa. Palkatonta työtä, kuten oman perheen hoitoa, ei lasketa mukaan bruttokansantuotteeseen, kuten ei myöskään harmaata taloutta jota ei ilmoiteta verottajalle. Myöskään tulonsiirrot, esimerkiksi työttömyyskorvautset, eivät kuulu bruttokansantuotteeseen.

Veroja kansalaistemme tuloista Leutolassa kertyy valtion kassaan 30 Liksaa. Tämä ei tietenkään ole mikään mahtava summa, mutta kyllä sillä yhteiskunnan perustarpeet hoituvat, ja mihin verotulot eivät riitä katetaan ottamalla lainaa ulkomaan pankeilta.

Entä Pohjolassa, miten siellä elämä menee? Matilla on samanlaiset ansiot, 100 Liksaa, mutta Pohjolassa on korkea verotus, 50 prosenttia palkasta, joten käteen jää vain 50 Liksaa. Tällä perhe ei pärjää. Myös Aurooran on käytävä töissä. Hän tekee markkinointihommia ja ansaitsee 60 Liksaa, josta menee veroa 30 Liksaa. Työmatkakustannukset ja Kukkasen päivähoitopaikka vievät 10 Liksaa, joten Pohjolan perheen käytettävissä olevat tulot ovat täsmälleen samat kuin Leutolan perheen, 70 Liksaa. Pohjolassa Auroora on kuitenkin aina kiireinen, joten aikaa ei riitä juosta kaupoissa erikoistarjousten perässä, tai ommella vaatteita ja laittaa kotiruokaa, vaan pitää ostaa valmista, vaikka se tekee loven perheen budjettiin. Ja koska Aurora tekee pitkiä työpöiviä, Matin täytyy hoitaa osansa kotiaskareista. Aikaa ei jää remonttihommiin, vaan ne pitää teettää vierailla. Säästöön ei jää mitään. Ikääntynyt auto jo kalisee ja kolisee, ja kesämökkikin on jäänyt vain haaveeksi.

Pohjolassakin Jasmiina haluaisi taidemaalariksi, mutta hän on jäänyt työkkärin aktiivimallin hampaisiin, ja työttömyyskorvaus on katkaistu. Jasmiinan on haettava töitä. Hän pääsee toimistoapulaiseksi kaupungin virastoon. Palkka on 30 Liksaa, josta veroa menee 10 Liksaa. Jasmiina yrittää maalata iltaisin, mutta väsymys on vienyt inspiraation, joten tauluja ei valmistu. Pohjolassa Jasmiinan käytettavissä olevat tulot ovat täsmälleen samat kuin Leutolassa, 20 Liksaa, mutta Pohjolassa Jasmiinan täytyy maksaa bussimaksuja, ja toimistotyössä on vaatteidenkin oltava siistejä. Ja koska Jasmiina on joutunut hautaamaan unelmansa taiteilijan urasta, hän masentuu ja tarvitsee lääkehoitoa.

Pohjolan bruttokansantuote neljän kansalaisemme osalta on 190 Liksaa. Hurraa, sanoo Pohjolan hallitus. Työllisyysaste on huipussaan, ja bruttokansantuote, se virallinen vaurauden mittari, on melkein kaksinkertainen verrattuna Leutolaan. Ihan päätä huimaa, tämä talouskasvu! Valtion kassaan kilahtaa niin paljon Liksoja, että niillä voidaan edistää kansan hyvinvointia. Tieverkosto, terveydenhuolto, poliisi ja sotilaat, ja monta muuta asiaa. Ne palvelevat meitä kaikkia. No, tokihan niistä verorahoista osa saattaa mennä hukkaankin.  On kansanedustajia jotka kavaltavat etuja ja eläkkeitä, ja on niitä muualtatulleita, jotka vaatii tukensa. Tulkkeja ja apureita, ja suurempia asuntoja, tytöillä ja pojilla kun pitää olla omat kylppärit, näin vaatii heidän kulttuuri. Mutta ihan ylipäätänsä, tämä Pohjolan raskas verotaakka on oman kansan hyväksi.

 

Leutolan porukka, jolla on on varaa matkustaa, pistäytyy Pohjolassa, ja siellä tavataan juhannusnuotiolla.

“Kyllä tama Pohjola on niin kaunis maa. Ja turvallinen. Ja tietenkin niin vauras.” Leutolan Matti ylistää. “Millä teillä ajellaan? Onko upouusi Mersu alla?”

“Eihän meillä,” sanoo Pohjolan Matti. “Se autovero kun on aika kova. Me ajellaan vielä joku vuosi tuolla vanhalla Volvolla.”

“Mitenkäs se kesämökki” kysyy Leutolan Auroora. “Onko teillä siellä tiskikoneet ja kaikki muut vempeleet?”

“Eihän meillä ole kesämökkiä,” vastaa Pohjolan Auroora. “Ei oikein ole varaa. Ruoka kun täällä Pohjolassa on niin kallista, ja täytyy olla talvivaatteet, ja lämmityskin tässä ilmastossa syö suuren osan tuloista.  Pankkipalvelut ja vakuutukset maksaa enemmän kuin muualla, kirjat ja sanomalehdet jopa moninkertaisesti. Sähkön hintakin nousee aivan pilviin, ja jätemaksut otetaan, vaikka mökki olisi ihan tyhjänä. Lääkkeet on kalliita, ja ambulanssikaan ei ole ilmaista. Täällä Pohjolassa laskutetaan jopa sateesta joka tippuu taivaasta.”

 

Leutolan porukka matkustaa takaisin kotiin. “Hölynpölyä,” sanoo Leutolan Matti vaimolleen. “Tässä on tilastoa vaikka mistä. On OECD ja UN ja EU, ja ties kuinka monta muuta. Kaikki sanovat että Pohjola on vauras maa. Kyllä ne nyt pimittää jotain siellä Pohjolassa. Minä laitan vaatimuksen vetämään.”

Korkeimmalla taholla kun syynättiin asiaa, kyllä se vain oli niin, että Pohjolan bruttokansantuote ylitti Leutolan, melkein ihan tuplaten.

“Tätä pitää tasoittaa!” jyrähtävät ne korkeimmat pomot.

Ja niin ne päättäjät päättävät että Pohjolan pitää tukeä Leutolaa miljardeilla Liksoilla.

Pohjolassa kansa protestoi ja huutaa, mutta tämä mielipiteen ilmaisu ei mitään muuta. Se raskas verotaakka, joka piti olla oman kansan hyväksi, onkin jotain ihan muuta.

Leutolassa, kun ensimmäset tukimaksut saapuu, kansalaiset nauraa ”Meillä ei verotaakka kasva, Pohjola kun maksaa. Ja säästöihin ei meillä tarvitse kajota, eikä niitä kultaharkkoja kaivaa sieltä jemmasta. On se hieno mittari, tämä bruttokansantuote, kun sen mukaan me täällä Leutolassa ollaan köyhiä, ja ne siellä Pohjolassa ovat rikkaita.

 

Copyright E.K. Nomi 2021